TiPS 98 MUSTAT -JOUKKUE, OTTELURAPORTIT KÄÄNTEISESSÄ JÄRJESTYKSESSÄ

Paikan päällä Latvian Jelgovassa, meitä odotti helleaalto. Ihan täysi shortsikeli, joka tosin kesti vain saapumispäivämme alkuillan, mutta tarjosi kuitenkin hetkeksi eteläisemmän fiiliksen. Päivällisen, kaupassa käynnin, sääntöjen kertaamisen ja huonerutiinien läpikäymisen jälkeen taisi käydä niin, että niin pelimiehet kuin taustaryhmäkin, olivat onnellisessa unessa jo iltakymmenen hujakoilla. Valmistautuminen turnaukseen oli alkanut.

Perjantaina heräsimme sateiseen aamuun. Koleus korvasi torstain helteen ja ilmoitti matkan lomaosuuden olevan takana ja kovan duunin alkavan.

Ottelut pelattiin 8 v 8, eli maalivahti ja 7 kenttäpelaajaa. Meitä oli paikalla 17, eli yli kaksi kentällistä. Halusimme, että kaikki pelaavat jokaisessa ottelussa, joten olihan se melkoista vaihtorulettia. Peliaika oli 2 x 20 minuuttia.

Otteluohjelma oli kannaltamme otollinen, jotta turnaus olisi alkanut voitokkaissa merkeissä. Venäläinen Parus-2 joukkue sai meiltä todennäköisesti turnauksen ainoat pisteensä voittaessaan 1 - 0. Niistä pisteistä oli sääli luopua. Perjantain toinen ottelu tarjosi jo enemmän haastetta. Tikkurilan pojatkin saivat itsestään enemmän irti kuin ensimmäisessä ottelussa, mutta kovalla taistelullakaan eivät mahdollisuutemme voittoon olleet realistiset. Liettualainen, Shaulin kaupungista tuleva, FK Napolis oli kaikessa edellä. Vaikka tappiolukemamme olivat 1 - 6, oli peli meiltä ensimmäistä parempi ja ehdottomasti opettavainen. Siitä lisää myöhemmin. Perjantai illan päätimme hohtokeilauksessa ja vaikutti siltä, että tappiot eivät enää pahasti rassanneet, kun valmistauduimme lauantain peleihin.

Lauantain pelit alkoivat vasta klo 14.15, joten aamun ja aamupäivän ohjelmassamme oli kävelylenkki ja Tikkurilan Palloseuran 98 -ikäluokan virallinen Baltian mestaruusturnaus koripalloilussa. Näin kunnioitimme Latvian kansallisurheilua.

Vaikka alla oli kaksi tappiota, eivät lähtöasetelmat päivän ensimmäiseen kamppailuun olleet huonot. Vastustajamme, järjestävä seura SFS, eli Sitikas Fotbol Skola, oli hävinnyt 5-0 FK Napolikselle ja voittanut vain 1-0 Parus-2:n. Näytti siltä, että kahden maalin voitto riittäisi meille lohkon kakkossijaan ja sitä lähdimme todenteolla hakemaan. Mitäpä vielä, SFS oli lähes yhtä hyvä kuin FK Napolis. Pelasimme kyllä hyvän pelin, vauhti oli todella kova, kiirettä sai pitää, kovuuttakin tuli, mutta niin tuli kyllä tappiokin, loppulukemat 0 - 4. Tämä peli oli turnauksemme paras, eikä tuo tappio siitä syystä pahalta tuntunut.

Kissanpäivämme jalkapallostadionilla oli sitten vietetty. Olosuhteet on ansaittava eikä lohkon jumbosija oikeuttanut enää muuhun kuin sivukenttään, joka toki sekin oli nurmi, mutta vähän epätasainen ja ilman katsomoita. Iltaottelussa tällä sivukentällä kohtasimme Riikalaisen FK Super Novan ja kiitettävä annos edellisen ottelun vauhdista oli tarttunut mukaan. Jonkinlainen rutiini meiltä puuttuu, kun tämäkin ottelu ns. hallinnasta huolimatta hävittiin 2 - 3. Ei se huono peli ollut, yritystäkin oli ja ainakin värillisten lasien läpi katsottuna, olisimme ehkä jonkin palkinnonkin tästä matsista ansainneet.

Toinen tuloksellisesti melankolinen päivä päätettiin pizzeriassa eivätkä neljä tappiota nukkumaan mennessä ainakaan enää naamassa näkyneet.

Sunnuntain herätys oli jo klo 6.30. Ottelut olivat klo 9.00 ja 12.00, jotta ehdimme vielä iltalaivaan. Molemmat päivän vastustajistamme olivat latvialaisia FC Jurmala ja FK Kauguri. Ensimmäiselle hävisimme 0 - 2 ja toisen kanssa väännettiin 3 - 3, mutta hävittiin rankkareilla.

Urheilullisena tiivistelmänä voitaneen todeta, että saimme sen mitä ansaitsimme. Kohtasimme kaksi joukkuetta, joille emme voineet mitään ja neljä, joilta oli otettavissa pisteitä. Jalkapallokentällä, kuten elämässäkään, ei välttämättä saa mitään tärkeää, jos ei sen puolesta tosissaan tappele. Paikalliset joukkueetkaan eivät meille pisteitä antaneet, kun emme niitä itse ottaneet. Suuren maailman makua saatiin ja ruikutus siitä, että vastustaja pelaa kovaa, väheni pelien edetessä. Opittiin kestämään ja antamaan takaisin, sääntöjen mukaan, tottakai. Pelin tempo oli kotoista kovempi ja siihenkin päästiin mukaan. Toivottavasti tämä näkyy kotimaan peleissä.

Joukkueemme on täynnä erilaisia, hienoja miehen alkuja. Joku rassaa taustaryhmän hermoa enemmän ja toinen on hra mallikelpoinen. Jokainen on tärkeä osa joukkuetta ja on mukava huomata miten hyvin syksyllä kasattu ryhmä on hitsautunut JOUKKUEEKSI.

Latvian turnaus saattaa olla varteenotettava vaihtoehto myös ensi vuonna, sillä a) meille jäi urheilullisesti vähän parannettavaa ja b) kaikki toimi loistavasti.

Em. b) -kohtaan liittyen on joukkkueen puolesta paikallaan kiittää matkanjohtajaamme Maxim Balaevia, joka paitsi huolehti täydellisen räätälöidystä aikataulusta ruokailujen, päivän lukuisten bussikuljetusten ja kaiken mahdollisen suhteen, jopa kirjaimellisesti kantoi meille ruoan pöytään tarjoilijoiden apuna. Kiitokset Maxi!

Kiitokset myös omasta puolestani kaikille. Eipä sitten muuta kuin kotimaan koitoksiin!

t. Hannu
 

Solvallan yksipäiväisellä pääsiäisleirillämme saimme kaksi kertaa kohdata ikäluokkamme kärkipäähän kuuluvan HPS United -joukkueen.

Kärsimme tappiot 0 - 4 ja 1 - 8, mutta suuremmista tappiolukemista huolimatta tämä jälkimmäinen peli jätti positiivisen maun. Toki olimme jäljessä taidossa, pelinymmärtämisessä/liikkeessä kuin kovuudessakin, mutta tästä huolimatta hetkittäin pystyimme luomaan lähes peliä ja järjestämään useampiakin maalipaikkoja.

Tavoitteena on tietysti kuroa ero umpeen ja mennä joskus ohikin, mutta jollain tavalla tuntuu, että pääsiäisvastustajallemme olisimme helmikuussa hävinnyt selvästi enemmän. Hiljaa kiiruhtaen mennään.
 

Grankulla IFK kutsui meidät pelaamaan kauniaisten hienolle tekonurmelle. Kentän lisäksi myös sää oli pelaamisen kannalta oikein miellyttävä ja ehkäpä tästä syystä pojatkin osoittivat arvostuksensa puitteisiin ja tekivät parhaansa kentällä.

Pelimme ei suinkaan ole valmista, ei läheskään. Henkilökohtaiset taidotkin asettavat rajoitteita vielä pitkään. Tämän tiedostaen voimme todeta, että nyt pelasimme ehkä talven parhaan ottelun. Asenne oli kohdallaan alusta lähtien ja jokaisella pojalla oli pyrkimys pelata jalkapalloa. Tässäkin pelissä oli vahvojen hetkien lisäksi omat syvänteensä, mutta keskimäärin esitys oli odotuksiin nähden erinomainen.

Ottelun puoleen väliin hankkimamme 3-0 johto haihtui ja ottelu päättyi lukemiin 3-3. Vastassa oli hyvä joukkue ja kehityksemme kulkee oikeaan suuntaan.
 

Järvenpään talvisarjan viimeisessä ottelussa kohtasimme sarjaa puhtaalla pelillä johtaneen PoHU:n. Voitolla tuosta ottelusta meillä olisi ollut vielä teoreettiset mahdollisuudet voittaa sarja.

Ottelu oli kaksijakoinen. Ensimmäiset kymmenen minuuttia pelaajamme käyttäytyivät kentällä kuin herrasmiehet, varoen häiritsemästä vastustajaa ja ojentaen ystävällisesti heille pelivälineen. Vastustaja ei tainnut edes kiittää, otti vaan pallon ja teki pari maalia. Kymmenen minuutin kohdalla olimme jo 0 - 2 tappiolla.

Sitten alettiin pelaamaan. Pelimme pyöri paikoitellen näyttävästikin ja ottelu päättyi lukemiin 3-3. Päätellen siitä, että PoHu oli voittanut kaikki aiemmat ottelunsa hyvin selvästi, olemme kehittyneet talven aikana, niin selvästi hallitsimme tuota peliä.

Järvenpään alusta on nopea ja peliaika on lyhyt, ilman paitsiosääntöä. Virheet, joita meille joka pelissä tulee jokunen, kostaantuvat suuremmalla todennäköisyydellä nimenomaan tällaisella alustalla. Pallonhallinta ja laukaisuvoima ovat suurimmat projektimme, pelikäsitys on kehittynyt oikeaan suuntaan, mutta toteutus on helpompaa, kun pallo pysyy kontrollissa.

Tämä oli ensimmäinen sarja tai turnaus, johon joukkueemme osallistuu ja nousujohteisesta sarjasta saamme palkinnoksi mitalit. Mitalin väri on vielä avoin, sillä muilla joukkueilla on otteluita jäljellä. Todennäköiseltä vaikuttaa, että väri on pronssi.

Onnittelut mitalista pojat, kirkastetaan väriä pikkuhiljaa.
 

Pelasimme lauantai-iltana Järvenpään talvisarjan ottelu FC Kasiysiä vastaan ja voitimme ottelun 6-3. Hyvä niin, voittaminen on hauskempaa kuin häviäminen.

Sunnuntaina tuli sitten palautus maan pinnalle. KoiPS kutsui meidät pelaamaan Myyrmäen hienoon halliin ja otteluajaksi sovittiin 4 x 20 minuuttia. Vastustaja oli suunnilleen samantasoinen kuin muutaman viikon takainen KoPSe, eli taitoa, oivallusta, liikettä ja tahtoa. Kolme neljännestä pysyimme suunnilleen vauhdissa, mutta sitten tuli noutaja. KoiPSin pojat iskivät viimeisellä neljänneksellä viisi maalia ja lukemat olivat 1 - 8.

Kertausta: harjoittele omalla ajalla kaikenlaista taitoa; pomputtele, tee käännöksi ja nopeita lähtöjä pallon kanssa, hio laukaisutekniikkaa, harjoittele ampumaan yllättävistä tilanteista jne.

Toinen juttu. Peli täytyy haluta voittaa. Se edellyttää, että halutaan voittaa jokainen pallo. Mikäli tilanne on se (kuten KoiPSia vastaan), että vastustaja on huomattavasti taitavampi ja sen lisäksi ahneempi ja voitontahtoisempi, on helppo todeta, etteivät mahdollisuutemme ole suuret. Kun tyydyimme kentällä katselijan rooliin muuttui muutaman maalin tappiomme rökäletappioksi.

Tiistaina jatketaan pojat, toivottavasti taas jotain uutta oppineena.
 

Ensimmäinen joukkueemme yhteinen harjoitusleiri järjestettiin 7. - 8.3. Eerikilässä. Pidimme kahdet harjoitukset, pelasimme pari matsia, opiskelimme pelaamista videolta ja vietimme yhteistä aikaa mm. sähläten, korttia pelaillen, TV:ta katsellen ja uiden.

Vastustajiksemme Eerikkilän hienoon halliin olimme kutsuneet paikallisen FJK:n Forssasta ja rakkaan itäisen naapurimme HaRin. Lauantaisen FJK-matsimme voitimme 7-0, sunnuntaina tuli takkiin HaRilta 0-3. Molemmissa peleissä oli paljon hyvää, mutta työtä riittää edelleen paljon.

Leiri oli onnistunut. Joukkuehenki on hyvä ja poikien mielestä leirejä tulisi olla useammin ja niiden tulisi olla pidempiä. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. Yhtenä muistona leiristä on ikuistettu Jussin ottamat joukkue- ja yksilökuvat, jotka päivitetään kotisivuillemme lähipäivinä. Kuvat on luonnollisesti otettu uusissa hienoissa peliasuissamme, joista suuret kiitokset tukijoillemme!
 

Kuten etukäteen ounasteltiin kovat ottelut jatkuivat. KoPSe oli ehkä odotettuakin kovempi ja vei meitä 3 x 20 minuutin pelissä peräti 2 - 22. Loppulukemat olivat tylyt ja ilman muuta nolot.

Tuloksen perusteella on vaikea uskoa, että tässäkin pelissä oli kehitystä havaittavissa. Pelimme ei ollut pelkkää pallon omalta maalilta potkimista, vaan pystyimme myös luomaan peliä ja tilanteitakin. Myönnettävä on tietysti, että korsolaisten taitotaso ja kypsempi joukkuepelaaminen nopeasti tyrehdyttivät rakenteluyrityksemme, mutta parempi peli tämä oli meiltä kuin lauantai illan JäPS -matsi, joka sekään ei ollut toivoton. Vähän aikaa aina yriteltiin, rutinoitunut ja taitava vastustaja katseli, katkaisi harhasyöttömme ja kävi muutamalla seinäsyötöllä tekemässä maalin. Hienoa, että itäiseltä Vantaalta löytyy noin taitava ja pelaava joukkue kuin KoPSe.

Voitaneen todeta, että olimme hakeutuneet pelaamaan väärän tasoista ryhmää vastaan ja KoPSelle saattoi olla pettymys "tuhlata" arvokas Myyrmäki-hallin vuoro tällaisiin läpisyöttelyihin. Toivottavasti tulee päivä, jolloin voimme heillekin osoittaa, että opittu on.

Henkisesti olisi varmasti hyvä saada tässä vaiheessa muutama voitto, niin usko omaan työhön vankistuisi. Jatketaan.
 

Helmikuun viimeisenä lauantai iltana kävimme Järvenpäässä opiskelemassa jalkapalloa. Aluksi näytti, että lupaava kehityksemme jatkuu, jotain opeteltua pyrittiin tuomaan kentälle, mutta sitten eväät loppuivat.

JäPSin pojat hoitelivat homman vakuuttavasti niin yksilötasolla kuin joukkuepelaamisenkin suhteen. Takkiin tuli 1 -7, mikä on oikeudenmukainen tulos pelitapahtumiin nähden. Harjoituksissa opetetaan mitä osataan ja ehditään, mutta pallon kanssa on pojat työskenneltävä myös omalla ajalla.

Kovat pelit jatkuvat heti sunnuntaina Myyrmäessä KoPSea vastaan. Peliaikaa on luvassa, sillä lauantain tapaan meillä on tasan kentällinen ja kaksi maalivahtia.
 

Hyvällä alustalla Tuusulan hallissa kohtasimme itäisen naapurimme HaRin. Tunnin ottelua voidaan luonnehtia sekä tasaiseksi että melko tasokkaaksi. Tasaisuus ei ilmennyt nyhjäämisenä, vaan tilanteita luotiin vauhdikkaaksi puolin ja toisin.

Oman joukkueemme osalta olimme ottaneet melkoisen kehitysaskeleen edellisestä ottelusta, oli mukava havaita, että ajatus kulki ja pallo, paikoitellen hienosti, sen mukana. 

Tästä jäi positiivinen maku. Ai niin lopputulos HaRin eduksi 1-3.
 

Tikkurilan Urheilupuiston tekonurmelle saimme harjoitusotteluun vieraaksemme JäPSin. Etukäteen pelättyjä sateita ei tullut ottelua estämään, ehkä pientä tihkua, mutta voitaneen sanoa, että olosuhteet olivat ihanteelliset.

Ottelun alku oli pelottava. Pyrimme pelaamaan lyhyillä syötöillä ahtaisiin paikkoihin ja vauhdikkaasti aloittaneet vieraat ottivat aloitteen. JäPS pelasi liikkuvammin pallottomana ja heidän syöttönsä löysivät puolustuksemme aukot. Sanotaan vaikka, että vieraat olivat jotenkin rutinoidumman oloisia. Puoliaikatulos 1 - 5 oli ehkä pelitapahtumiin nähden liioittelua, mutta ei paljon.

Toisella puoliajalla koneemme vähitellen käynnistyi. Vielä annettiin kuudeskin maali vastustajalle, ennen kuin ote siirtyi lopullisesti meille. Kolme maalia ja lukuisia käyttämättömiä maalipaikkoja lämmittivät jonkin verran ja lopputulos 4 - 6 jätti kirittävää, muttei ole toivoton.

Edelleen on nähtävissä, että alussa ollaan ja töitä riittää.
 

Järvenpään talvisarja jatkui ottelulla IVUa vastaan. Tällä kerta tulessa olivat ryhmät B ja C.

Aivan liekkeihin  emme syttyneet, vaikka ottelu päättyi eduksemme 2-0. Yritystä ja asennetta löytyi jälleen, kuten aiemmissakin otteluissa. Kovan tempon ja harkinnan yhteensovittamisen haasteellisuus korostui Järvenpään nopealla pelialustalla. Pelissä näkyi lukuisia hyviä suorituksia ja onnistumisia, vaikka joukkuepelaamisen ja syöttöpelin eteen on edelleen tehtävä paljon työtä.  

Innolla vaan harjoituksiin, kyllä se pallo vielä kesytetään!
 

Päivän pelien jälkeen oli mukava mennä kotiin. Joukkueemme otti historiansa ensimmäiset voitonsa. KoiPS kaatui 5-0 ottelussa, jossa loimme maalintekopaikkoja pelaamalla huomattavasti suurempaankin voittoon. Kiitettävää oli se, etteivät pojat sortuneet selvästä pelistä huolimatta yksinyrittämiseen, vaan pelasivat joukkueena.

Toinen matsi JäPSiä vastaan oli tiukempi. Voittolukemat 2-0 eduksemme olivat kuitenkin ansaitut. Tässä kovavauhtisessa pelissä voidaan kiittää myös maalivahtiamme Lauria sekä koko joukkuetta nöyrästä puolustustyöskenteltystä, sillä vastustajallakin oli muutama vaarallinen paikka.
 

Joukkueemme historian ensimmäinen maalikin syntyi. Sen tykitti näyttävän hyökkäyksen päätteeksi, rangaistusalueen rajalta, suoraan syötöstä Kasimir "Kassu" Salo.

Ei huono esitys, mutta takkiin tuli 1-2.
 

Innolla vaan uusiin harjoituksiin, oppimaan ja toivottavasti pian voittamaankin.
 

takaisin tuloksiin